EU:n päästövähennystavoite 55 % vuoteen 2030 mennessä lyöty lukkoon – päästöoikeuden hinnannousu vaikuttaa Suomen kilpailukykyyn eniten maailmassa

EU-instituutiot pääsivät tänä aamuna sopuun EU:n uudesta vuoden 2050 nettopäästövähennystavoitteesta sekä tavoitteesta vähentää päästöjä vähintään 55 % vuoteen 2030 mennessä (huomioiden sekä päästöt että nielut). Tämä päätös määrittää EU:n päästövähennystoimien suunnan seuraavalle 30 vuodelle, ja sillä on laajat ja kauaskantoiset vaikutukset koko Euroopan teollisuuteen.  

Komissio on luvannut julkaista yksityiskohtaisen vaikuttavuusarvion ilmastotavoitteen kiristämisestä kesäkuussa. Samassa yhteydessä julkistetaan myös ehdotus päästökauppajärjestelmän muuttamisesta uuden 2030 ilmastotavoitteen mukaiseksi. Komission esityksen mukaan uuden päästökauppalain tarkoituksena on tiukemman ilmastotavoitteen saavuttaminen kustannustehokkaimmalla tavalla ilman kohtuuttomia lisäkustannuksia, varmistaa tehokas hiilivuotoriskin torjuminen globaalille kilpailulle alttiilla toimialoilla EU:n teollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi, samalla kun ne investoivat vähähiiliseen tekniikkaan, sekä tukea vähähiilisiä investointeja teollisuuteen, jotta nopeutettaisiin läpimurtoteknologian käyttöönottoa teollisessa mittakaavassa.

Riippumaton maailmanmarkkinoiden hyödykkeiden hinnanarviointiin erikoistunut tutkimuslaitos ICIS (Independent Commodity Intelligence Services) on arvioinut helmikuussa useita erilaisia päästökaupan muuttamisen skenaarioita. Heidän arvionsa on, että mikäli EU asettaa päästövähennysten vertailutason uudelleen osana päästökauppajärjestelmän uudistamista, päästöoikeuden hinta voi nousta jopa 80–100 euroon / tonni CO2 vuoteen 2030 mennessä. Muissa tapauksissa päästöoikeuden hinta nousee tasolle 50–60 eur / t CO2.

Päästöoikeuksien hinnankehitysskenaarioita

Päästöoikeuden merkittävillä hinnankorotuksilla on kahta kautta merkittävä vaikutus koko Suomen kansainväliselle kilpailukyvylle. Ensiksikin päästöoikeuden hinnannousun myötä teollisuuden suorat päästökustannukset nousevat ja lisäksi Suomessa käytetyn sähkön kustannus nousee. Pohjoismaiden ministerineuvoston toimesta tehdyn Copenhagen Economicsin uusimman hiilivuototutkimuksen (Carbon leakage in the Nordic countries, 2019) mukaan teollisuuden osuus on 34 % energiankäytöstä Pohjoismaissa. Tämä on merkittävästi enemmän kuin EU:ssa keskimäärin (12 %). Tärkeimpiin talouden indikaattoreihin perustuvan analyysin perusteella tutkimuksen tekijät esittävät luettelon Pohjoismaiden teollisuudenaloista, joiden hiilivuotoriski on suurin. Listan kärjessä ovat alumiini ja kupari, rauta ja teräs sekä paperi. Jokaisella näistä kolmesta sektorista energiaintensiteetti on yli 40 %. Nämä sektorit edustavat myös suurta osaa Pohjoismaiden taloudellisesta lisäarvosta, mikä korostaa hiilivuodon taloudellisia seurauksia kansantaloudellemme.

Tutkijoiden mukaan hiilivuotovaarassa olevien teollisuudenalojen keskimääräinen energiaintensiteetti on laskenut pohjoismaissa 28 % vuodesta 2008 muun muassa hallitusten tukemien energiatehokkuusinvestointien johdosta. Esimerkkinä tutkimuksessa mainitaan erikseen Suomessa hallituksen vapaaehtoinen energiatehokkuussopimusjärjestelmä.

Hiilivuotoriskin alaiset teollisuudenalat Pohjoismaissa

Edellä esitettyjen faktojen perusteella Suomen sekä metallinjalostuksen kannalta onkin erittäin toivottavaa, että päästökaupan uudistuksen yhteydessä toteutetaan oikeudenmukainen taakanjako päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvien alojen (vähennystavoite 60 %:iin esitetyn 65 % sijasta, verrattuna vuoden 2005 tasoon) ja taakanjakosektorin välillä (vähennystavoite 43 %:iin nykyisen 39 % sijasta, verrattuna vuoden 2005 tasoon). Lisäksi vältetään liikenteen ja erityisesti meriliikenteen ja rakennusten liittämistä suoraan nykyiseen päästökauppajärjestelmään. Ne tarvitsevat erityistoimenpiteitä, koska niillä on paljon korkeammat päästökustannukset (jopa 250 € / t CO2) eivätkä ne altistu kansainväliselle kilpailulle samassa määrin kuin päästökauppajärjestelmään kuuluvat alat.

Lisäksi on vältettävä kertaluonteista päästöoikeuksien peruuttamista (rebasing) ja markkinavakausvarannon vahvistamista, koska nykyistä kunnianhimoisempi vähennystavoite, 55–60 %, johtaa jo sinällään korkeampaan päästöoikeuden hintaan nopeammin kuin on ennustettu. Tämä nähtiin viime viikolla, kun päästöoikeuden hinta kävi 44 € / t CO2 -tasossa. Oleellinen osa hiilivuotoriskin torjuntaa on nykyisten ja toimivien päästökauppajärjestelmän hiilivuotomekanismien eli ilmaisjaon ja sähköistämisen tukilain jatkaminen. Suomen hallituksen päätös alentaa teollisuuden sähkövero EU:n sallimaan minimiin on erittäin tervetullut toimenpide kilpailukyvyn turvaamiseksi.

Kirjoittaja:
Kimmo Järvinen
toimitusjohtaja
Metallinjalostajat ry
 

Kuva: SSAB:n Hämeenlinnan terästehdas