Valtion päästökauppatulot rajussa kasvussa

Valtion päästökauppajärjestelmän nettotulot kasvoivat 191 % vuonna 2018 – ja kasvun ennustetaan jatkuvan uuden päästökauppalain myötä.

Päästökauppajärjestelmä on EU:n markkinaehtoinen teollisuuden päästöjen verotusjärjestelmä, joka rankaisee saastuttajia ja palkitsee vähäpäästöisiä laitoksia. Järjestelmä tuotti Suomen valtiolle verotuloja 252 miljoonaa euroa vuonna 2018. Nämä verotulot maksoi järjestelmän piirissä oleva teollisuus, joka vastaa yli 40 % päästöistä. Vuosina 2005–2017 päästökauppajärjestelmän alaisen teollisuuden kasvihuonepäästöt laskivat 2,4 miljardista 1,78 miljardiin tonniin hiilidioksidia eli keskimäärin 2,4 % vuodessa. Päästökauppakauden (2021–2030) laissa velvoitetaan, että lain piirissä olevan teollisuuden tulee vähentää päästöjään 43 % vuoteen 2030 mennessä (ei-päästökauppasektorin tavoite on 35 %). Päästöjen vähentämiseen pakotetaan vähentämällä myönnettävien päästöoikeuksien määrää 2,2 % vuodessa.

[[{"fid":"221","view_mode":"default","fields":{"format":"default","alignment":""},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","alignment":""}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]

Lähde: Power & Deriva ”Päästöoikeuden vaikutus sähkön hintoihin ja teollisuuden kilpailukykyyn” huhtikuu, 2019.
 

Järjestelmä tarjoaa keppiä ja porkkanaa teollisuuslaitosten päästöille

Päästökauppajärjestelmän rankaiseva ja palkitseva ominaisuus perustuu päästöoikeuksilla käytävään avoimeen kauppaan. Järjestelmän piiriin kuuluville teollisuuslaitoksille myönnetään ilmaisia päästöoikeuksia vähiten saastuttavien 10 % tuotantolaitosten päästöjen mukaisesti ja tämän päästötason ylittävältä osalta laitosten on ostettava päästöoikeutensa. Tämä kirittää laitoksia kehittämään omaa tuotantoprosessiaan niin, että ne pysyvät ilmaisjaon piirissä ja vastaavasti rankaisee runsaspäästöisempiä laitoksia, koska ne joutuvat ostamaan lisää päästöoikeuksia.

Ilmaisjako mahdollistaa kansainvälisen kilpailukyvyn puhtaimmille laitoksille

Päästökauppalain piiriin kuuluvat tuotantolaitokset kilpailevat, voimalaitoksia lukuun ottamatta, avoimesti kansainvälisillä markkinoilla ja tuotteiden hinta muodostuu kysynnän ja tarjonnan perusteella. Esimerkiksi metallien maailmanmarkkinahinnat muodostuvat Lontoon metallipörssissä joka päivä osto- ja myyntinoteerausten perustella. Koska pörssinoteeraukset perustuvat vain metallien ominaisuuksiin, eivätkä esimerkiksi valmistustavan päästöjen mukaan, päästöiltään puhtaimpien suomalaisten laitosten tuotteet kilpailevat EU:n ulkopuolisten tuottajien kanssa riippumatta siitä, ovatko kilpailija maksaneet päästöistään vai eivät (esimerkiksi venäläiset ja intialaiset tuottajat). Jotta EU:n vähäpäästöisimmät tuotantolaitokset pystyvät kilpailemaan tasavertaisesti EU:n ulkopuolisten laitosten kansa, päästökauppadirektiivissä on säädetty, että EU:n puhtaimmat 10 % tuotantolaitoksista saavat päästöoikeutensa ilmaiseksi (ilmaisjako). Mikäli näin ei toimittaisi, maailmanlaajuiset kasvihuonepäästöt kasvaisivat, koska EU:n parhaimmatkaan tuottajat eivät pystyisi pitämään yllä toimintaansa kustannusten ollessa Euroopan ulkopuolisia maita suurempia.

Päästöfaktoihin perustuva esimerkki on suomalainen terästeollisuus. EU:n sekä unionin ulkopuolisen terästeollisuuden päästöt ovat tutkitusti suuremmat kuin suomalaisen teollisuuden. Koska venäläisellä, kiinalaisella ja intialaisella terästeollisuudella ei ole rasitteena päästöoikeuden ostovelvoitetta eikä sähkön hinnassa olevaa päästöoikeuslisää, se pystyy myymään tuotteensa Lontoon pörssissä halvemmalla kuin suomalainen tuottaja ja saa näin runsaamman voiton. Suomalainen tuotanto kurjistuu, kun taas muut pystyvät investoimaan paremmin oman tuotantonsa kasvattamiseen ja kehittämiseen. Näin maailman kokonaispäästöt ja Suomessa käytetyn teräksen hiilijalanjälki kasvavat.

[[{"fid":"222","view_mode":"default","fields":{"format":"default","alignment":""},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","alignment":""}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]

Sähkön tuottajat siirtävät päästökauppakustannuksensa sähkön käyttäjien maksettavaksi

EU:ssa sähköntuottajat, toisin kuin muut päästökaupan piirissä olevat teollisuudenalat, siirtävät 60 % (Power Deriva tutkimus 4/2019) päästöoikeuksien kustannuksesta käyttäjien maksettavaksi. Tämä johtuu sähkön hinnoittelumekanismista, jossa sähkön hinta muodostuu kalleimman tuotantotavan muuttuvien kustannusten mukaisesti eli käytännössä hiilellä tuotettavan lauhdesähkön muuttuvien kustannusten mukaisesti, lisättynä päästöoikeuskustannuksella.

[[{"fid":"223","view_mode":"default","fields":{"format":"default","alignment":""},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","alignment":""}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]

Sähköistäminen on teollisuuden tärkein keino vähentää kasvihuonepäästöjään

Kemian- ja metsä- sekä metallinjalostusteollisuudessa toteutetaan parhaillaan mittavaa muutosta investoimalla sähkön käyttöön perustuvaan päästöttömään tuotantoteknologiaan. Myös esim. liikenteen tärkeimmäksi päästövähennyskeinoksi on noussut sähköistäminen. Sähköistäminen prosessipäästöjen vähentämisen keinona onnistuu merkittävässä määrin kuitenkin vain, jos sähkön hintaan ei kohdistu sellaisia ylimääräisiä lisäkustannuksia, joita kilpailijamailla ja perinteisiin energiamuotoihin perustuvissa ratkaisuissa ei ole.

Metallien jalostuksen kustannuksista sähkön osuus on jo nyt keskimäärin 38 %, ja vähähiilisten prosessien kehittämisen myötä sähkön osuus tulee kasvamaan merkittävästi. Metallinjalostusteollisuuden päästöjä voitaisiin vähentää 75 %, jos vähähiilistä sähköä on riittävästi saatavilla kilpailukykyiseen hintaa. (Tomas Wyns ”A bridge Towards A Carbon Neutral Europe”, European Studies at the Vrije Universiteit Brussel)  

Materiaalien kierrätys tapahtuu sähköistettyjen prosessien avulla

Suomelle kiertotalouden edistäminen on yksi tärkeimmistä ympäristötavoitteista. Metallien, samoin kuin muidenkin materiaalien kierrätys tapahtuu nimenomaan sähköisten prosessien avulla. Mikäli päästökaupasta johtuvaa sähkön lisäkustannusta ei kompensoida kierrättäjille, kierrätys siirtyy maihin, joissa sähkön hinnassa ei ole vastaavaa kustannuslisää, kuten on jo käynyt esim. muovien ja metallien osalta.

Epäsuorien kustannusten kompensaatiolaki korvaa sähkön käyttäjille käytännössä vain 20–30 % sähkön tuottajien sähkön hintaan siirtämistä päästöoikeuskustannuksista

Päästökauppalain mukaan sähkön hinnassa olevaa päästöoikeuskustannuslisää tulee osin kompensoida ns. epäsuorien kustannusten kompensaationa niille teollisuudenaloille ja prosesseille, joiden kansainvälisen kilpailukyvyn katsotaan vaarantuvan sähkön hinnassa olevan päästöoikeuskustannuksen takia. 

Tuleva päästökauppadirektiivi suosittaa epäsuorien kustannusten kompensaation käyttöä, joka toteutuu jo usessa EU- tai ETA-maassa (Hollanti, Belgia, Espanja, Kreikka, UK, Saksa, Norja). Lisäksi Puola ja Tsekki viimeistelevät omaa kompensaatiolakiaan. EU:n valtiontukisääntöjen mukaan kompensaation maksimi voi olla 70 % – 80 % sähkön hinnassa maksetusta päästöoikeuskustannuksesta, mutta esimerkiksi Suomen kompensaatiolain perusteella epäsuorien kustannusten kompensaation suuruus on käytännössä vain 20–30 %. Näin siis tuotantolaitokset maksavat merkittävän osan sähköntuottajien aiheuttamista päästökustannuksista.

Euroopassa käytettävän teräksen hiilijalanjälki on kasvanut tasaisesti viimeisen vuosikymmenen aikana samalla kun eurooppalainen vähähiilinen tuotanto on supistunut

Siitä huolimatta, että suomalainen teollisuus, mukaan lukien metallinvalmistusteollisuus, on maailman puhtainta, esimerkiksi teräksen tuonti Eurooppaan on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2009. Koska tuonti tulee yhä enenevässä määrin maista (Turkki, Venäjä), joissa terästuotannon kasvihuonekaasupäästöt ovat selkeästi korkeammat kuin suomalaisissa laitoksissa, tämä johtaa siihen, että Euroopassa ja Suomessa käytettävän teräksen hiilijalanjälki on suurempi kuin jos vastaava teräs tehtäisiin meillä.  

EU28 Iron and Steel Imports from Selected Trading Partners (2008-2018)

[[{"fid":"224","view_mode":"default","fields":{"format":"default","alignment":""},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","alignment":""}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]

Source: Eurostat Easy Comext ‘EU Trade Since 1988 By CPA_2008’, NERA Analysis

Suomelle päästökauppalain ja kompensaation merkitys on suurempi kuin muille EU-maille

Suomessa päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaatioon oikeutetut teollisuudenalat tuovat merkittävän osan nykyisistä vientituloista ja työllistävät sekä suoraan että välillisesti noin 900 000 suomalaista. KPMG:n tuoreen selvityksen mukaan edellä mainitut vientialat muodostavat yli 46 % Suomen bruttokansantuotteesta. Osuus on EU-maiden korkein ja siksi päästökauppakompensaation merkitys Suomen kansantaloudelle on merkittävämpi kuin muille EU:n jäsenmaille. Vuonna 2018 valtio maksoi epäsuorien kustannusten kompensaatiota sähköä käyttävälle teollisuudelle yhteensä 77 miljoonaa euroa.

Suomen valtion päästökauppatulot ovat satoja miljoonia euroa positiiviset epäsuorien kustannusten kompensaation jälkeenkin

Suomessa sähkön päästökauppakompensaatio maksetaan päästökauppatuloista eli siitä järjestelmästä, joka kilpailuhaitan aiheuttaa. Epäsuorien kustannusten kompensaatio kattaa vain noin 39,5 % päästökauppajärjestelmän aiheuttamasta lisäkustannuksesta, joten laitoksilla on edelleen voimakas kannustin tehostaa sähkönkäyttöä kompensaatiosta huolimatta.

Uusi päästökauppadirektiivi vuosille 2021-2030 leikkaa päästöoikeuksien määrää merkittävästi ja päästökauppa-ammattilaiset arvioivat, että päästöoikeuden hinta nousee noin 30 euroon/hiilidioksiditonni ja Suomen valtion huutokauppatulot kasvavat 400–500 miljoonaan euroon vuodessa.

Esimerkiksi kierrätysteräksestä tuotteensa tekevän Outokummun Tornion tehtaalle päästökauppa aiheuttaa suuret ylimääräiset sähkökustannukset. CO2-tonnin nykyhinnalla 20,3 eur/t CO2 (26.3.2019) tehtaan ylimääräinen sähkölasku on 34 miljoonaa euroa, joka vastaa noin 800 työntekijän vuosipalkkaa. Kun päästöoikeuden hinta yhä nousee, kuten kaikki asiantuntijat ennustavat, ilmastopolitiikan työkaluksi luodun sähkökompensaation tärkeys korostuu. Mikäli kompensaatio lopetettaisiin, tällä tulisi olemaan kielteisiä vaikutuksia Suomessa kulutettavan teräksen hiilijalanjälkeen, teollisuuden tilauksiin, työpaikkoihin sekä valtion verotuloihin pitkällä aikavälillä.

Helsingissä 29.4.2019
Kimmo Järvinen, toimitusjohtaja, Metallinjalostajat ry
Puh. 043 825 7642, kimmo.jarvinen@teknologiateollisuus.fi

 

[[{"fid":"225","view_mode":"default","fields":{"format":"default","alignment":""},"type":"media","field_deltas":{"5":{"format":"default","alignment":""}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"5"}}]]