Teollisuusyritykset luovat edelleen suomalaisen hyvinvoinnin perustan – sähköverotus on ratkaiseva kilpailukyvylle

Suomi ja suomalaiset yritykset elävät viennistä ja vientiyritysten toimintaympäristö on kansainvälinen. Kasvavat yritykset suunnittelevat ja toteuttavat toimintojen laajennuksia niiden tietojen varassa joita heillä on käytettävissään toimintaympäristöstä. Vuonna 2008 alkanutta kriisiä on kestänyt Suomessa kohta vuosikymmenen. Tähän vuosikymmeneen mahtuu lukemattomia uudelleenjärjestelyjä, sopeuttamisia ja säästötoimia. Muodikkaasti sanottuna rakennemuutosta.

Suomen yhteiskunnan rakenne poikkeaa kuitenkin edelleen merkittävästi monien muiden länsimaiden vastaavasta rakenteesta. Suomessa teollisuuden osuus koko kansakunnan bruttokansantuotteesta on huomattavan korkea 17 %.  Osuus kaikista työpaikoista on 13 % ja teollisuus työllistää suorasti ja epäsuorasti yhteensä noin 883 000 suomalaista työntekijää. Useimmilla paikkakunnilla teollisuuden osuus on lähes puolet kaikista verotuloista. Voidaan perustellusti sanoa, että Suomen hyvinvointi perustuu edelleen suurelta osin vientiteollisuusyritysten kilpailukykyyn. 

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n lokakuun 2017 ennusteen mukaan maailman kokonaistuotanto kasvaa tänä vuonna 3,6 prosenttia ja vuonna 2018 3,7 prosenttia. IMF:n lokakuun ennusteen mukaan Suomen bruttokansantuote kasvaisi tänä vuonna 2,8 prosenttia, mutta vuonna 2018 enää 2,3 prosenttia.

Puhuttiinpa sitten digitalisoinnista, palveluista, verotuksesta, työvoiman joustoista tai energian hinnasta, emme ole pysyneet kilpailijamaidemme kehityksessä toimintaympäristöä kehitettäessä. Itse asiassa olemme jopa heikentäneet joidenkin aikaisemmin vahvojen järjestelmien, kuten innovaatiojärjestelmän, toimivuutta (tutkimuksen mukaan yrityksille suunnattu julkinen innovaatiorahoitus on noin puolet OECD-maiden keskiarvosta).  Yleinen käsitys on, että yritysten toimintaympäristöjen ennustettavuus on jatkuvasti heikentynyt.
 

Sähkön reaalikustannuksella on ratkaiseva merkitys kaikille toimialoille

Puhuttiinpa sitten liikenteen sähköistämisestä, datakeskuksista, uusiutuvan energian tuotannosta, metsäteollisuudesta, kemianteollisuudesta, metalliteollisuudesta, kaivosteollisuudesta tai vaikkapa ympäristönsuojelusta, sähkön ja energian kilpailukykyinen hinta on ratkaiseva. Ainoa oikea vertailukohta on tärkeimpien kilpailijamaiden teollisuuden maksama todellinen sähkön hinta. Esimerkin vuoksi mainittakoon, että Saksassa ja Ruotsissa sähkövero on säädetty EU:n minimitasolle, kun Suomessa palvelujen sähkövero on 45-kertainen ja teollisuuden sähkövero 14-kertainen EU-minimiin verrattuna. Sähköveron palautuksen jälkeenkin energiaintensiivisen teollisuuden maksama efektiivinen vero on 4-kertainen esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Kun lisäksi sähkön tuottajahinnat ja siirtomaksut vaihtelevat pääkilpailijamaittain on tärkeää huomioida kaikki teollisuuden sähkön hankintaan liittyvät tekijät.  Vasta tämän vertailun tulosten perusteella voidaan tehdä päätöksiä sähköverotuksen kehittämisestä siten, että Suomen teollisuuden sähkökustannus on kilpailukykyinen.    

Ilmastonmuutoksen torjunta ja kierrätys eivät onnistu ilman kilpailukykyistä sähkön hintaa

Suomalainen energiaintensiivinen teollisuus on ottanut ilmastonmuutoksen torjunnassa ja energiatehokkuudessa viime vuosikymmenen aikana merkittäviä edistysaskelia. Teollisuuden päästöt ovat kaikilla mittareilla mitattuna alansa alhaisimpia ja energiatehokkuus hiottu huippuunsa. Myös metallien kierrätys yhteiskunnassa tapahtuu sähkön avulla. Suomalainen metalliteollisuus on tänä päivänä globaali ekoteko.

Mikäli sähkön ja energian reaalikustannus saataisiin kilpailijamaiden tasolle tämä antaisi loistavan mahdollisuuden kilpailla suomalaisilla tuotteilla kansainvälisillä markkinoilla ja investoida tuotantoon sekä uusiin tekniikoihin, jotka vähentävät päästöjä entuudestaan. Näin Suomi pääsisi takaisin muiden EU-maiden kasvuvauhtiin ja voisimme kasvattaa verokertymää ja hyvinvointia, sen sijaan että keskitytään jatkuvaan kustannusten leikkaamiseen.     

Älykkäiden kaupunkien ja robotiikan kehittäminen sekä vähähiilisen meri- ja maaliikenteen kehittäminen mainitaan usein Suomen tulevaisuuden kasvualoina. Sähkön kilpailukykyinen reaalihinta sekä häiriötön toimitusvarmuus ovat merkittäviä osatekijöitä kaikkien näiden tulevaisuuden visioiden toteutuksessa.  Sähkön korkea kokonaiskustannus olisi varmasti parasta markkinointia fossiilisten polttoaineiden käytön jatkamiselle.