Eurooppalainen hiilijalanjälki kasvaa nopeasti – teollisuuden sähkölaskusta huolehdittava ilmasto- ja kilpailukykysyistä

Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu edellyttää merkittävää määrää uusia vähähiilisiä teknologioita: tuuli- ja aurinkovoimaloita, sähköautoja, akkuja ja digitaalista informaatioteknologiaa.

Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu edellyttää merkittävää määrää uusia vähähiilisiä teknologioita: tuuli- ja aurinkovoimaloita, sähköautoja, akkuja ja digitaalista informaatioteknologiaa.

Vaikka arvometalleista ja raudasta noin 80 prosenttia on jo kierrätyksen piirissä, ilmastotavoitteet edellyttävät merkittävää metallien lisätuotantoa. Esimerkiksi kolmen megawatin tuuliturbiinin rakentamiseen tarvitaan 335 tonnia terästä, 4,7 tonnia kuparia, 3 tonnia alumiinia, 2 tonnia harvinaisia maametalleja sekä muun muassa sinkkiä ja molybdeeniä.

Metalleja siis tarvitaan kestävän tulevaisuuden rakentamiseen, mutta niiden kysynnän kasvu on viime vuosina tarkoittanut myös kiihtyvää hiilivuotoa, kun EU:n metallintuottajat ovat menettäneet markkinaosuuksiaan. Kiina ja kiinalaisomisteiset yritykset Aasiassa ovat tällä hetkellä maailman ylivoimaisesti suurimpia teräksen ja metallien tuottajia. Aina kun eurooppalainen ostaa Kiinassa tai Indonesiassa valmistetun terästuotteen tai sähköauton akun, hän lisää globaaleja kasvihuonepäästöjä verrattuna siihen, että ostaisi vastaavan suomalaisesta metallista tehdyn tuotteen.

EU:n osuus maailman teräksen tuotannosta on supistunut 15 prosentista 9 prosenttiin kymmenen viime vuoden aikana samalla kun maailmanlaajuinen tuotantokapasiteetti on kasvanut 44 %. Ruostumattoman teräksen osalta tuonnin osuus on jo tiettyjen tuotteiden osalta yli 30 %. Kaikki uusi ruostumattoman teräksen tuotantokapasiteetti on rakennettu Kiinaan ja Indonesiaan, joissa tuotannon päästöt ovat moninkertaiset suomalaiseen tehtaaseen verrattuna.

Trendille ei näy loppua: teräksen tuonti Aasiasta EU:hun kasvoi 18 prosenttia vuoden 2018 jälkimmäisen puoliskon ja alkuvuoden 2019 aikana. EU:n oman tuotannon myynti taas laski -3,2 prosenttia unionin alueella alkuvuoden aikana. Indonesian uusi tuotantokapasiteetti, 8 miljoonaa tonnia, pystyy tyydyttämään koko Euroopan tarpeen jos hiilivuotoa ei pysäytetä (Indonesian oma kysyntä on noin 0,2 miljoonaa tonnia).

Metallien jalostuksen tuotantomäärät (-7 %) ja liikevaihto (-2 %) Suomessa ovat pudonneet jyrkästi tänä vuonna. Lomautuksia ei vielä ole nähty, toivottavasti niiltä ja irtisanomisilta vältytään.

Sähkön lisähinta kompensoitava

Suomessa toimivan energiaintensiivisen teollisuuden kustannuskilpailukyvystä täytyy jatkossa huolehtia entistä paremmin, jotta Suomessa kannattaa tuottaa metalleja tulevaisuudessakin. Sähkön osuus metallien tuotantokustannuksista on tällä hetkellä keskimäärin 38 prosenttia. Lisäksi Pohjoismaissa sähkön käyttäjät maksavat sähkön hinnassa päästökauppalisää ainakin vuoteen 2030 asti.

EU:n yksipuolisen päästökaupan aiheuttama sähkön lisähinta on kilpailu- ja ilmastosyistä kompensoitava suomalaiselle energiaintensiiviselle teollisuudelle. Päästökauppakompensaatiota on siis jatkettava – nimestään huolimatta se ei vesitä päästökaupan ilmastovaikutuksia, vaan korvaa kallistuneen sähkön kustannukset globaalisti vertailtuna vähäpäästöiselle teollisuudellemme.

Teollisuuden sähkövero pitäisi myös laskea EU:n minimiin, jotta tuotantoprosesseissa kannattaa siirtyä sähkön käyttöön fossiilisten polttoaineiden sijaan. Sähkö on Suomessa jo 80 prosenttisesti päästötöntä.

Tarvitsemme metalleja paitsi jokapäiväisessä elämässä, myös ilmastonmuutoksen torjuntaan. Suomeen on syntynyt EU:n mitassa ainutlaatuinen metalliklusteri, ja tuotanto Suomessa on jo itsessään globaali ympäristöteko. Ilmastopolitiikassa on nähtävä pintaa syvemmälle ja huolehdittava energiaintensiivisen teollisuutemme sähkölaskusta. Hallituksen tavoite nostaa työllisyysastetta ei myöskään onnistu, ellei olemassa olevista työpaikoista huolehdita.

Kimmo Järvinen
toimitusjohtaja
Metallinjalostajat ry

 

Kirjoituksen ensimmäinen versio on julkaistu Helsingin Sanomissa 27.8.2019