terästä

Blogi: EU:n ulkopuolisen metallien jalostuksen kapasiteetti ja päästöt lisääntyvät, samalla kun suomalaisen teollisuuden ahdinko pahenee loistavasta ilmastosuorituskyvystä huolimatta

3.12.2019 klo 10.46

Metallinjalostajat ry:n jäsenyritysten toimintaympäristö heikentyi merkittävästi vuonna 2019. Teollisuustuotannon kasvun nopea maailmanlaajuinen hidastuminen käänsi metallien, erityisesti teräksen, kokonaiskysynnän laskuun lähes kaikilla länsimarkkinoilla. Niilläkin markkinoilla (Kiina ja Intia), joissa metallien kysyntä vielä kasvaa, kasvu on hidastunut. Erityisen voimakasta teräksen tuotannon lasku on alkuvuodesta ollut Turkissa (-32 %) sekä Saksassa. Tämä siitäkin huolimatta, että uusiutuvan energian (tuulivoima ja aurinkovoima) ja sähköisen liikenteen kasvu lisää metallien kysyntää maailmanlaajuisesti.  

Markkinan heikkeneminen ei kuitenkaan ole estänyt Kiinaa jatkamasta kaikkien merkittävimpien metallinjalostustuotteiden tuotantokapasiteetin kasvattamista. Teräksen ylituotantofoorumin (Global Forum on Steel Excess Capacity) ponnisteluista huolimatta teräksen ylituotanto kääntyi tänä vuonna takaisin kasvu-uralle 2 vuoden kapasiteettisopeutusten jälkeen. OECD:n tilastojen mukaan teräksen tuotantokapasiteetti kasvoi 4.9 % 2019 alkupuolella. Tämä tarkoittaa vuositasolla tuotannon kasvua 2 290 miljoonan tonniin. Kuvaavaa tilanteelle on, että vaikka G20-maat pyrkivät jatkamaan teräksen ylituotanto-ongelman ratkaisun etsintää GFSEC-foorumin jatkamisen kautta, Kiina ei kuitenkaan tue foorumin jatkoa.

Ja kyse ei ole ainoastaan teräksestä: Kiinasta on 15 vuodessa tullut teräksen lisäksi alumiinin, koboltin, sinkin ja lyijyn valmistuksen markkinajohtaja maailmassa, samalla kun Euroopan tuotantokapasiteetti on hiljalleen supistunut. Vastaavasti kuin esimerkiksi indonesialaisen ruostumattoman teräksen valmistuksen CO2-päästöt, jotka ovat ovat 7-kertaa suuremmat kuin suomalaisen valmistuksen, värimetallienkin osalta Kiinan valmistusprosessit tuottavat huomattavasti enemmän ympäristöhaittoja kuin eurooppalaiset prosessit.

Maailmanlaajuisen ja merkittävän ylikapasiteettitilanteen jatkuminen ja pahentuminen, erityisesti teräksen valmistuksen osalta, on johtanut kauppapoliittiseen protektionismin kierteeseen ja hintojen laskuun. Vuoden 2019 loppuun mennessä lähes kaikki merkittävät terästuottajamaat Yhdysvaltojen lisäksi (Meksiko, Turkki, Kanada, Malesia, Intia, Vietnam, Indonesia, Egypti sekä Persianlahden tuottajamaat Saudi-Arabia, Kuwait, Bahrain, Qatar, Oman, Arabiemiirikunnat) ovat asettaneet suojatullit omalle teräksentuotannolleen.

Valitettavasti vuoden 2019 toteutuneiden lukujen valossa on selvää, että vuonna 2018 asetetut EU:n teräksen suojatoimet eivät ole pystyneet vakiinnuttamaan EU:n teräksen maailmankauppaa tavoitellulla tavalla. EU:n terästuottajat ovat puolessa vuodessa joutuneet vähentämään kapasiteettiaan yhteensä 6 miljoonaa tonnia, ja sopeuttaminen tulee jatkumaan edelleen. Suurin syy EU:n suojatullien epäonnistumiseen oli kiintiöiden asettamisen yhteydessä tehty väärä oletus markkinan kasvusta, eivätkä WTO-säännöt anna mahdollisuutta pienentää kiintiöitä asetuksen voimassaolon aikana.

Suomi pienenä avotaloutena on jälleen kerran yksi protektionistisen aallon merkittävimmistä kärsijöistä. Suomessa metallien jalostuksen volyymi on laskenut vuoden 8 ensimmäisen kuukauden aikana -7 % , kun EU:n terästuotanto on laskenut ”vain” -3,4 % (hiiliteräslaadut -3 %, seostetut teräslaadut -4,3 % ja ruostumattoman teräksen kapasiteetti –6,7 %). Onneksemme nikkelin ja monien muiden värimetallien kysyntätilanne ei ole heikentynyt läheskään yhtä merkittävästi kuin teräksen, mutta on selvää, että teräksen osalta tilanne on saavuttanut kriittiset mittasuhteet ja tulee vaikuttamaan myös muiden metallien kysynnän heikentymiseen.

Tuonnin osuus tulee siis kasvamaan Euroopassa, ellemme kehitä lisämekanismia eurooppalaisen teollisuuden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi. 

Suomalaisen metallinjalostusteollisuuden päämarkkina-alueella Euroopassa auto- ja konepajateollisuuden sekä kodinkoneiden valmistuksen sopeuttamisesta johtuen EU:n teräksen kysynnän arvioidaan laskevan -0,5 % vuonna 2019 ja laskun ennustetaan jatkuvan vuonna 2020. Myös teräksen kokonaistuonti laski -13 % vuoden 8 ensimmäisen kuukauden aikana.

Kysynnän heikkenemisestä huolimatta EU:n suojatullien tuontikiintiöitä kasvatetaan tänäkin vuonna asetuksen mukaisesti. Tuonnin osuus tulee siis kasvamaan Euroopassa, ellemme kehitä lisämekanismia eurooppalaisen teollisuuden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi. Kiina, Intia ja Indonesia nimittäin jatkavat edelleen raaka-ainevientikieltojen, valtiontukien ja olemattomien ilmastovastuiden tukemana uuden tuotantokapasiteetin rakentamista. Vuoden 2019 ensimmäisellä vuosipuoliskolla Kiinan teräksen tuotanto kasvoi 9,2 %, Intian 4,8 % ja Indonesian ruostumattoman teräksen tuotanto lähes 50 %.  

Toivon sydämestäni, että juuri nimitetyllä EU:n uudella komissiolla ja komissaareilla on rohkeutta kehittää EU:lle uudenlainen kauppapoliittinen dogmatiikka, jossa perinteisten kauppapolittisten totuuksien rinnalle nostetaan ilmastopoliittiset ja sosiaaliset tavoitteemme. Tätä kehitettäessä on hyvä muistaa, että vaikka rapistuvan WTO:n roolia tulee pyrkiä tukemaan ja vahvistamaan, Kiina on toiminnallaan osoittanut olevansa immuuni WTO:n vaatimuksille. On nimittäin niin, että mikäli pystymmekin vähentämään EU:n (ja Suomen) päästöjä siirtämällä metallinjalostustuotannon EU:n rajojen ulkopuolelle, emme saavuta sitä tärkeää ilmastotavoitetta eli ilmaston lämpenemisen pysäyttämistä, päinvastoin. EU:n tulisikin huolehtia vähäpäästöisen teollisuutensa elinvoimasta omalla alueellaan. Tällä hetkellä globaalit päästöt kasvavat hiilivuodon myötä EU:n kauppapoliittisten päätösten johdosta.

Kimmo Järvinen
toimitusjohtaja
Metallinjalostajat ry

Kuvat: Eurofer

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Materia-lehdessä.