Aineiden liukenevuutta testattava todellisissa olosuhteissa
Teknologiateollisuuden ja Metallinjalostajien järjestämä seminaari ”Refining The Classification of Metals and Alloys to Enable Non-toxic Society and Circular Economy” keräsi yhteen Euroopan huippuasiantuntijat ratkomaan metalliseoksiin liittyvää konkreettista luokitusongelmaa. Seminaari oli jatkoa Jernkontoretin Ruotsissa viime syksynä järjestämälle Non-toxic Environment -seminaarille.
Seminaareissa käsiteltiin EU:ssa valmisteilla olevaa metalleihin liittyvää lainsäädäntöä laajemminkin. Aihe on ajankohtainen, sillä EU:n (CLP-asetus 1272/2008 kemikaalien luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta) lainsäädäntä saattaa pahimmillaan johtaa siihen, että vuosikymmenet käytössä olleet ja turvallisiksi havaitut metalliseokset, kuten ruostumattomasta teräksestä valmistetut ruokailuvälineet tai messingistä valmistetut talotekniikkatuotteet saatetaan katsoa ihmisille vaarallisiksi. Tällainen luokittelu on paitsi tieteellisesti kestämätön myös EU:n kiertotalouden toteutuksen kannalta erittäin ongelmallinen.
[[{"fid":"203","view_mode":"default","fields":{"format":"default","alignment":""},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","alignment":""}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Seminaarin Keynote-puheenvuorossa komission Urban Boije af Gennäs kertoi, että EU:n Non-toxic environment -sääntelyn suhteen on menossa korjaustarkastelu mm. CLP-luokituksen osalta. Haasteena nähdään riittämätön informaatio huolta aiheuttavista aineista sekä näiden aineiden määrittäminen ja jäljittäminen kiertotaloudessa.
KTH:n professori Inger Odnevall Wallinder korosti, että ruostumattoman teräksen sisäiset ominaisuudet ovat aivan erilaiset kuin sen sisältämien seos- tai epäpuhtausaineiden ominaisuudet erillisinä aineina. Tämä tarkoittaa, että metalliseoksien haitallisuutta ei voida arvioida niiden sisältämien seosaineiden pohjalta. Tästä syystä esimerkiksi ruostumattoman teräksen sisältämät nikkeli- tai kromipitoisuudet eivät ennusta seoksen haitallisuutta. Oikeampi tapa analysoida aineiden liukenevuutta olisi tuotteiden altistaminen todellisille olosuhteille.
[[{"fid":"201","view_mode":"default","fields":{"format":"default","alignment":""},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","alignment":""}},"attributes":{"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
EUROMETAUX’n Violaine Verougstraete ja NIPERAn Adriana Oller esittivät vaihtoehtoisen menetelmän metalliseoksien CLP-luokitukseen. Menetelmän perusteena on määrittää seosaineiden liukeneminen metalliseoksista eli bioeluutio. Tämä edellyttää vahvistettua ja standardoitua ohjeistusta liukenevuuden määrittämiseksi.
Outokummun Camilla Kaplin toi esille, että lainsäädäntö kyllä tunnistaa metalliseokset erilliseksi ryhmäksi eli erikoisseoksiksi, mutta ei anna ohjeita, kuinka erikoisseoksia tulisi säännellä. Asia pitää korjata, koska tilanne aiheuttaa epävarmuutta teollisuudelle ja poikkeuksien hakeminen vie hyvin paljon aikaa.
Kaplin toi myös esille, että CLP-luokittelulla on vaikutuksia hyvin monen tuotteen arvoketjun lainsäädäntöön. Esim. julkisessa hankintalaissa on pykälä, jonka mukaan ympäristömerkkiä voidaan edellyttää tarjouksen yhteydessä, ja EU:n ympäristömerkkiasetus soveltaa CLP-perusteisia kriteereitä.
Kimmo Järvinen
Toimitusjohtaja
Metallinjalostajat
Hannele Tonteri
Asiantuntija, kemikaalipolitiikka
Teknologiateollisuus ry